Tänään, 28. helmikuuta, juhlistamme Kalevalan päivää ja suomalaista kulttuuria. Kalevalan tarinat ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle suullisena perintönä, eläneet kansanlauluissa, runoissa ja kertomuksissa. Samalla tavalla kioskit ovat olleet vuosikymmenten ajan suomalaisten kohtaamispaikkoja, joissa jaetaan arjen tarinoita, uutisia ja elämyksiä.

Kioskikulttuurilla on pitkä historia Suomessa. R-kioski, Suomen tunnetuin kioskiketju, on palvellut kansaa jo vuodesta 1910. Se on ollut mukana arjen kiireessä, matkoilla ja kahvitauoilla. Kalevalan synnyn aikaan 1800-luvulla vastaavaa kioskikulttuuria ei tunnettu, mutta kyläyhteisöjen kokoontumispaikat, torit ja kauppapuodit olivat tuon ajan vastaavia kohtaamispaikkoja. Niissä vaihdettiin kuulumisia, kuultiin uutisia ja kerrottiin tarinoita – aivan kuten nykypäivän kioskeilla.

Pitkäaikaiset kauppiaat muistelevat kioskeilla vuosien varrella jaettuja tarinoita ja koettuja sattumuksia. Yksi vitsailee: ”Kyllähän sitä kaikenlaista kuulee, välillä enemmän kuin haluaisi! Mutta paras hetki on, kun joku tulee vuosien jälkeen kiittämään hyvästä juttutuokiosta ja sanoo, että ilman kioskia elämä olisi tylsempää.”

Kioskeilla on vuosien varrella kuultu toinen toistaan värikkäämpiä tarinoita. Eräs asiakas tapasi sanoa joka päivä: ”Ärrän kierrän ympäri orren, ÄSSÄN pistän taskuun”, kun raaputti arpojaan kioskin tiskillä. Toisinaan taas vanhempi herrasmies totesi säästä viisasti: ”Huonokin sää on parempi kuin ei säätä ollenkaan.”

Eräässä maalaiskioskissa kävi huuliveikko, joka halusi päivittäiseen kahviinsa tilkan vettä ja tokaisi joka kerta kioskinpitäjälle: ”Käypäs tuolla nurkan takana vähän lirauttamassa.” Karsea ajatus, mutta nauratti joka kerta!

Myös nuoremmat asiakkaat ovat jättäneet muistijälkiä. Parikymppinen mies pistäytyi kioskiin vain näyttääkseen tuoreen hiustyylinsä parturikäynnin jälkeen: ”Ei mulla mitään asiaa ollut. Enkä tartte mitään. Tulin vaan näyttämään kun kävin parturissa.”

Joskus kioskin tiskillä sattuu myös hauskoja väärinkäsityksiä. Kerran iltavuoroon saapuva työntekijä meni takahuoneeseen vaihtamaan työvaatteita, kun myyjä huusi vahingossa: ”Ootko jo alasti?” – vaikka tarkoitus oli kysyä ”ethän ole alasti”. Onneksi tilanne päättyi nauruun ja nuoresta miehestä tuli myöhemmin mainio kauppias.

Kauppias naurahtaa vielä: ”Aina sanotaan, ettei kioskeilla enää viihdytä niin kuin ennen, mutta kyllä minä näen samat naamat joka päivä – ja he tietävät kaiken, mitä kaupungilla tapahtuu ennen kuin lehdet ehtivät painoon!”

Tänä Kalevalan päivänä voimme juhlistaa perinteitämme muistamalla, että suomalainen tarinankerronta elää edelleen – nyt vain hieman erilaisessa muodossa, kioskiemme kahvipöytien ja tiskien äärellä. Kioskeissamme olemme myös saaneet nähdä miten suomalainen kulttuuri elää ja kehittyy uusien tuulten mukana, rikastuen eri sukupolvien ja kulttuurien tarinoilla, kun kioskeillamme kohtaa ihmisiä monista eri taustoista.

Hyvää Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää kaikille R-kioskin ystäville!